Paska päivä.
Koko päivän oikeestaa sillee masentanu ja ollu huonot fiilikset. Sit viel tapahtu asioi ja tuli huonompi olo ja en vaan jaksanu lojua yksin kotona tuntien oloani ei-kaivatuks ym. Tungsin Jennille kattomaa leffaa, jotta saisin ajatukset muualle.
Ihkuttelin hänen hauvveleitaan myös siinä hetken. Olen varsin hullaantunut heihin, vaikka yrittävätkin syödä mun naaman ja kädet. Mums, ne vaa rakastaa mua. Ahdistaa vaa, millasen hälinän aiheutan sinne aina, ku koirat vähän villiintyy...
No se leffa oli hyvä, katottii The Butterfly Effect mitä Fuu mulle yks päivä suositteli. Kesken leffan Jennin koira alko haukkumaa ja mietittii et mille se haukkuu ja sit kuulin et Elvis haukkuu pihalla. Ryntäsin sit ulos (sanomatta mitää... 8>) ja kirosin vaa mielessä, ku mun veljet ei ees viitiny ilmottaa, että se on lähössä.
Tulin antamaa Elviksen tavarat sen omistajalle ja vaihettii siinä hetki kuulumisia ja toivon, etten vaikuttanu kovinkaan... tuskaiselta. Huomasin kui vaisu olin ja se ahdisti, ku kyseessä on kuitenki aikuinen ihminen ja en viittis vetää mitää teiniangstei siin. No mutta itketti.
Nyt Elvis on pois ja itkettää yhä. En tiiä millon taas sitä nään, ku se lähti Ouluu asti tällä kertaa. Heinäkuussa kuulemma olis tarkotus, mut jotenki en jaksa laittaa liikaa toivoo, koska murrun sit ihan täysin jos tulee suunnitelmii paskoi muutoksii.
Bleh. On vaa sellane olo et tekis mieli heittäytyy kunnon säälihuoraks ja itkee jollekki, mut sit toisaalta just Jenniltäkin lähin sen takii etten alkas vollottamaa siel. Tyhmää ku jotkut asiat laukasee tän olon ja sit itken ihan kaikkee muutaki, mikä ei ees liity siihe laukasijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti