Oon tullu siihen tuloksee, et oon kyllästyny mun elämää. En millää itsetuhoisella tavalla, et tahtosin tappaa itteni tai mitää, mut oon vaa kyllätyny tähä normaalii rutiinii. Oon ihminen, joka tarvii tekemistä ja... paljon tekemistä. Toki arvostan sitä, mitä mulla tälläkin hetkellä on ja tiiän et huonomminki vois mennä, mut.. Jotenki tää päivärytmi kouluu, nukkumaa, läksyt, nukkumaa, kouluu, nukkumaa, läksyt, nukkumaa jne kyllästyttää mua jo 3 päivän sisäl. Mites sitte ku sitä on jatkunu puol vuotta? Aina aika-ajoin kyllä oon jonku kaverin kanssa, mut se ei vaa riitä. Tietysti parempi se on ku ei mitää, mut oon päättäny et koitan pitää yhteyttä enempi ihmisii. Haluun tekemistä.
Tääki viikonloppu on ollu ihan perseestä. Pelkästää paskoi asioi on tapahtunu ja se masentaa mua ihan helvetisti. Odotin kyllä, et olis tapahtunu ees jotai, mut seki meni sit pielee. Yllättäen!
Tiiän, et saatan vaikuttaa ihmiseltä, joka ei arvosta sitä mitä mulla on, mut asia ei oo nii. Haluun vaa enemmän. En sit tiiä onko se jotenki paha asia. Ainakaa en aijo istua ja valittaa, aijon tehä asian etee jotai. Vaik olishan se kiva, jos mua kysyttäs johki ja mun kans haluttas olla, mut ehkä jos ite teen jotai ni multaki aletaa kysyy. Lina kyl kysyy mua usei kaikkial ja se piristääki kovasti! n__n
Olen vaan niin kyllästyny olemaa se turhin unohdettu ihminen, joka ei tee muuta ku istu koneel. Koiranki haluisin nyt enemmän ku koskaa, et saisin muuta ajateltavaa ja jotai hauskaa muutosta.
Kaipaan kans jotai positiivisii yllätyksii, en pelkästää negatiivisii. Haluisin et jotkut asiat muuttus parempaa suuntaa, etten joka ilta itkis samojen asioiden takia. Ikävää huomata, et tää on taas menny tähä, et joka päivä vaa itken ja murehdin asioi. Mitä ikin koitankaa tehä niide parantumiseks, se ei auta.
Tosin nyt mul on ainaki alkuviikosta tekemistä! Odotan sitä innolla, ei vituta kouluukaa meneminen nii paljon 8D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti