Joskus oikeesti hävettää olla minä. Eikä vaa joskus. Toki kaikille ihmisille sattuu vahinkoja, ihmiset unohtelee asioita ja kaikki joskus epäonnistuu. Mut mulle noita tapahtuu ihan jatkuvasti. Kaiken lisäks oon kamalan aikaansaamaton, enkä saa mitää asioi koskaa tehtyy ajallaa. Jään vaa valittaa, kui asioi kertyy, vaikka ite aiheutan sen. Oon just tällänen, et valitan vaa ja mitää en asioiden etee silti tee. Enkä tiedä, miks en tee. Tiedän et pitäis ja haluisin tehä, mut jotenki se aina ahdistaa ihan kamalasti ja sit koitan aina siirtää ja siirtää sitä.
I suck at life.
Muistin siis bilsan kokeen alkamisajan väärin ja koen taas olevani niin luuseri. Onneks äiti suhtautu asiaan hyvin ja lupas vaa laittaa Wilmaa, että mulla on kova päänsärky, et saan tehä ton kokeen uusinnassa. Mut silti tää epäonnistumisen tunne on taas niin ihana.
Angst angsty angst angst. Meen hukuttaaa itteni nyt tyynyy ja leikin, että en ole olemassa, kunnes on pakko taas nousta ja kestää minuna oleminen. Heihei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti