Angstangstangst ja angst

Mä niin haluisin olla ilonen. Inhottaa, ku mulla on ihmisii ympäril, jotka yrittää piristää ja silti mikää ei auta. Tää olo ei lähe pois. Alan tuntee syyllisyyttä siitä, et oon tällänen, ku en haluu kuitenkaa vaivaa ihmisiä mun vammasuudel, mut en vaan kykene esittämää ilosta. Aina ku oon ihmisten seuras, kamppailen vaa itkemist vastaa, koska tekis mieli vuodattaa kaikki asiat päästä pois jollekki, mut en osais kuitenkaa. Tyydyn sit itkee tyylii koko sen ajan, ku oon yksin. En ymmärrä, miks mun pitää olla ihminen, joka ottaa asiat nii raskaasti. Varsinki ku mulla on asioita, jotka ihan hyvin vois normaalia ihmistä piristää. Vaan ei mua. Oon jumittunu tähä paskaa tilaa ja mikää muu ei tuu sitä muuttaa, paitsi aika.

En tänää pystyny kouluukaa mennä, ku oli nii paska olo. Oli mul kyl fyysisestikki jotai vammast, koska oksensin aamul. Mut must tuntuu, et seki liittyy toho, et on vaa ylipäätää paska olo. Ärsyttää ku tekee mieli kokoaja syyä, sit tulee siit huono olo ja oksettaa.

Nytki vaa itkuparku. Ahistaa, et koht joku tulee mun huoneesee. Tänää vaa tääl kokoaja sanottu tee sitä tee tätä. Antasivat olla rauhassa. Vaikka marsut onki mun huonees, sekää ei meinaa et tänne voi vaa marssii sisää millo vaa.

Marsuinen päivä

Eilen ku olin kävelemäs koulusta kotii, äiti vaa soitti mul ja sano et tulisin Faunattaree. Mä menin sinne ja siellä mua odotti pahvilaatikossa pikkumarsu! Äiti oli päättäny ostaa mulle kaks abesiinialaista marsua. Olin vähä eeh, ku tietysti halusin pikkumarsui ja oltii ottamas jossai vaihees, mutku illalla Mira oli tulossa meille tuomaa sen äidin marsun. Ajattelin, et 3 marsuu saman päivän saattas olla vähä vaikeeta. NO otin ne kuitenki, koska ne oli niin söpöjä u__u Vastuuntunnollinen lemmikinottaja iskee taas.

Ku Jenni tuli meille, se ei edes tajunnu et mul on pahvilaatikko huoneen lattial ja sil kesti kauheen kauan tajuta, et siel on marsui, haha : D

Nami ja Vivi

Marsuiltiin sen kanssa siinä sitte seiskaa asti (ja kuunneltii Giga Puddingii puol tuntii) ja sit lähin Kamppii Miraa vastaa. Siellä se oli Mantan kanssa o3o Sain Mantan siis Miran äidiltä. Se oli yks niistä marsuvauvoista, joista varmaan täällä blogissaki kesällä puhuin. Se oli viel mun lemppari niistä ja nyt se on MUN >3< Paitsi se ei oikee arvosta mua, yhyy.

Manta ei oikee tullu toimee Lunan kanssa, ne tappeli kamalasti. Mantaa ei muutenkaa otettu kovin lämpimästi vastaa. Yöllä laitoin Lunan kantoboksii, et saatas nukuttuu, ku se kokoaja kiusas Mantaa ja vauvoi ja ne kilju. Maikaki joutu sinne aamulla ja myöhemmi viel Mantaki otettii häkistä pois, ku se kiusas vauvoja :'D NOH, ehkä ne viel tottuu toisiinsa.

Tänää oon antanu niide tutustuu tuol käytävässä ja ne on tullu siel paremmin toimee n__n Ne on nii söpö iso lauma possuja.

Rakas laumani ♥

Nami, Manta, Maika, Luna ja Vivi

Jotain kivaakin

Koska oon angstannu nii paljo, ni ajattelin nyt kertoo jostai kivastaki!

Mun vanha luokkalainen kysy multa, et voisinko olla täl viikol ja olin iha jee, ku mua kaipailtii. Vaikka oonki lojunu erakoituneena omas huonees ja halunnu olla yksin, ni silti piristi et joku muisti mua.

Olin tänää sitte sen kans ja oli kivaa ! Käytii Elviksen kans aika pitkäl kävelyl, jollon juteltii ihan kamalasti kaikesta maan ja taivaan välil. Sit tultii meille ja katottii Bridget Jones, joka on must hyvä leffa vaik sitä on vaikee kattoo ku kokee nii suurta myötähäpeetä. Lol. Ja sit taas juteltii kaikkee maan ja taivaan välist, angstailinki sille vähä ja kirottii ihmisiä. Plus dissattii tyyppien blogei ja puhuttii paljon paljon paskaa >'D Juoruämmät kokoontuu <3 Must on vaa kiva, et jollekki voi ilmasta mielipiteensä suoraa ja jutella ihan kamalasti. Jotenki rentoo seuraa, ku ei pidä varoo jokast sanaa ja tekoo!

Käytii myös mun vanhoi koulukuvia läpi ja todettiin, että ku mun veli oli yläasteel ni ihmiset ei ollu viel nii lissui. Tai sit sen luokalle ei vaa osunu sellasii. Mut sit ku vertas niit mun vanhoihi luokkalaisii ni :'D Oli siel kans noit ihkui ala-aste ja jopa päiväkoti kuvia. Toi mun kaveri on siis ollu mun kans samal luokal eskarista asti. Paitsi nyt ei oo enää, ku ollaa eri kouluis. Naurettii ja dissattii ihmisten ulkonäköi. Omia tietysti eniten.

Mut joo, Jenni yllättäen kysy näkee, ni nään sitä huomenna varmaa pikasesti, ennen ku oon Miran kans. Voisin kysyy sitä viemää koirii tai jotain. Totesin, että kävellessä tulee juteltua paljon : D

Koulussaki oli tänää iha jees, paitsi yhes vaihees ku aloin ajattelemaa asioi, mut koitin sit pitää ne loitolla etten angstiintuisi. Pelataa välkillä kamalasti läpsyä, jossa oon iha paska : D Huudan aina vaa ja sit hakkaan korttei pöytää vaikkei tarviskaa. Tuhoan piirtokäteni läpsyssä u__u

Ruotsintunti meni vähä ohi, ku alettii Idan kans hirsipuuta vaa ja kirosin ku sanois ei ollu s-kirjainta melkee koskaa. Eikä t. Ja eikö japanissa ole muka ÄLLÄÄ. Kusetusta. Olenko mä sit Aura ;n; Tai se selitti jostai ärrästä, joten olen siis Raura. Joo, kivaa oli vaik kirosin niit sanoi, ku oli nii vaikei : D

Ja oli hyvä, ku Ida anto vihjeen et siihe tulee enää konsonantti. Sit huudan "UU!" ja se oli iha et "...konsonantti, ei vokaali" ja olin hups 8C Olen joskus blondi, anteeks. Sil meni hermot kans, ku se yritti selittää mul mikä kommentti on.

Tässä tällänen.. tein tänään sitä ja tätä ja sit kävi näin-kirjoitus!

Ps. Miks telkkarista tulee aina tosi paljon hiivasieni mainoksii, tai jotain "Pahanhajuista vuotoa 8O"

Reilua

Kaikki varmasti tietää miltä tuntuu, kun mielessä pyörii vaan yks asia. Ei voi ajatella mitään muuta. Sitä ei voi sulkee mielen ulkopuolelle, vaikka kuinka koittais keksii kokoajan tekemistä, jottei ajattelis sitä. Mun mielestä ihmisen hyvinvoinninkannalta olis paljon tärkeempää, että pystys sulkemaa halutut asiat mielestä sellasee laatikkoo ja jättää sinne ja mennä avaa sen laatikon, mikäli tulee tarve. Mutta ei, meille on sensijaan annettu jotain niinkin tarpeellista, kuin säärikarvat.

Siis what the fuck. En koe, että mulla olis oikeutta olla "masentunu" (en siis ole masentunu, vaan masentaa) mut silti tää olo ei lähe pois ja tekee mieli itkee, mut en enää pysty siihenkää. Miten puran oloani nyt, etten ihan sekoais. Tekee vaa kokoajan mieli nukkuu, koska ainaki mun unissa oon vielä onnellinen. Kuinka kliseetä. Gaah. Miks mun unelmat ei koskaan toteudu. Vituttaa kattoo, ku ihmiset on ah niin onnellisia. Tosin en tykkää myöskään, jos ihmiset on surullisia, et ei sen puolee :'D

On muute sekava tilanne. Tiedän, mitä haluan, mut tiedän et se ei oo myöskää parasta kenellekkää. On se kiva, ku osaa ajatella loogisesti </3 Tai ajatella ollenkaa. Tekis mieli lähtee netistä kokonaa, et pääsisin ainaki joistai ongelmista eroo, ja hommaa sen elämän, mistä kaikki puhuu ni ei ainakaa tarvis murehtii jotai juttui.

Koita tässä nyt lukea ruotsin sanoja, ku ajatukset pyörii muual.

I'm paying for my sins and it's gonna rain for years and years

Ei ole nyt pari viimesintä päivää ollu mukavia oikee oikee. Sain eilen ahdistus/paniikki/mikälie kohtauksen koulussa taas pitkästä aikaa ja menin vaa tärisee jonnekki perimmäisee nurkkaa, minkä keksin ja ootin siel sit et välkkä loppuis, et uskaltasin kävellä mun kaapille hakee takin ja lähtee kotiin. Koska olin vakuuttunut siitä, että varmasti jokainen ihminen tuijottaa mua ja nauraa mulle ja dissaa, ni en halunnu mennä sen väkijoukon läpi. Sit en ees meinannu saada kaappii auki ja tuntu et siitäki mul naurettais.

Tänää kyl ihan vähä paremmat fiilikset, tai ainaki oon enempi apaattinen ku sillee... aktiivisesti murheissani. Vaik olen huomannut nyt erilaisia ongelmia, mistä en nyt täs haluu puhuu. Ylläri, minäkää en kaikkea vollota avoimesti koko maailmalle :'D

Oon miettiny, et mulla on kovin outo tapa käsitellä ikäviä asioita. Ekana itken ikuisuuden, sitte ku en enää kykene siihen, etin asioita jotka muistuttaa siitä tapahtuneesta ja pystyn itkeä taas tai vähintääki masennun entisestää. Väännän veistä haavassa oikee kunnolla, että varmasti ei jää tuntematta mitää.
En ees tiedä miks teen noin. Ja onks kivaa, ku angstaan vaa? Paitsi et eihä täs oo ku kaks merkintää ankstii, ku muistin et poistin sen yhe. Mut muuta ei ole nyt tiedossa, anteeksi. Ei ole syytä olla ilone enää.

Angst angst byhyy minä angst

Yhyy itku

Vihaan, ku ei keksi mitää tekemistä. Vielä enemmän vihaan, ku on yö eikä saa unta, mut ei keksi muutakaa tekemistä, ku nukkuminen :'D Varsinki ku sillon alan miettimää asioita, mitä ei pitäs miettii. Nytki oon oivaltanu aivan liikaa juttui ja se harmittaa saatanasti eikä oikeestaa enää edes tee mieli nukkua. En pysty ajattelemaa muuta, ku negatiivisii asioi. Ja keksin niitä ihan joka seikasta, lol >'D On esim rahakriisi, omg. En saa mistää rahaa ja haluis ostaa kaikkee.

Mun olotila on sellanen.. Et tuntuu ku kurkus olis jotai. Ja se on iha kuiva. Ja tärisen. HMM ?! Oikeestaa tekis mieli oksentaa.

Tunnen olon vaan niiiin säälittäväks ja tekis mieli vajoo maanalle, ku oon niin... merkityksetön! Tai sillee. En osaa selittää, turhuus-angsti vaan on täällä. Mulla vaan on näitä liioteltuja unelmia ja sit niitä vaa toivos ja odottas, vaik ne ei tuu koskaa toteutuu. Tiiän, et liiottelen ja silti olen tyhmä.

Ja säälittävyyteen ei auta tän tekstin kirjottaminen, I KNOW, mut onneks tätä ei moni lue, haha.

KAIKKII KIINNOSTAA. Mut on tylsää, ni valitan sit täällä. Ehkä alan vaa itkee, en tiiä miks oon näi lähel itkemist taas.

Oli muute söpöö, ku näytin yks päivä kaverille ton muistovideon, jonka tein Yukille ja se alko itkee. En tiiä miks se lohdutti tosi paljon. Laitan ihmisii itkee, se tekee mut iloiseks n__n No ei. Sain vaan niin paljon myötätuntoa.

Siinä teille iloinen tarina itkemisestä. Menen itkemään nukkumaan sänkyyn, heihei u__u

Uusi häkki

Mentii tänää perheen kans Itiksee syömää ja siinä samalla ostaan marsuille toi uus häkki. Oli vähän miettimistä, et mikä ostetaa, ku siin oli aika paljon halvemmalla saman kokonen häkki. Se kyl ei ollu niin laadukas ja siin oli liukas pohja ja sellasel pohjal noi marsut sutii kamalasti : D Meil on mökillä meinaa semmonen.

Päädyttii sit tietysti kaikista kalleimpaa n__n Sen olis pitäny maksaa 300 euroo, mutku hintalapus luki 240e ni saatii se sillä. Ja siitäki vissii viel jonku verran alennusta, en tiiä kui paljon. Pitää kysyä, kun ite sen joudun maksamaa :'D

Hyviä ja huonoja puolia on. Se on ISO, joten saan lisää marsuja, jee. Mut se on myös niin iso, et joudun tunkemaa sinne sisälle luukusta, jos aijon vaikka vaihtaa suolakiven tai ottaa puruja pois. Kattoluukkua ei oo, mut toi etuluukku on kyl iso. Samaten se on aika korkee, et noi ei pääse ite välttämättä hyppäämää ulos. Äiti tuo huomenna kyl tiiliskivii mökiltä, et teen niistä niille korokkeen.

Siivoominenki tulee olee kivaa, ku toi painaa ja sit se pitää mahduttaa ulos ovesta, haha >'D NOH ei tässä mitään, ainaki marsut on onnellisia <3 Nyt tonne voi ostaa jotai kivoi virikkeitäki, ku on tilaa. Esim jonku tunnelin.

Olkaamme onnellisia!

Postaus

Jaksan käyttää otsikkojeni keksimiseen korkeintaan 5 sekuntia ja jos siinä ajassa ei mitään mieleen tule, ilmaantuu todella loogisia sanoja u__u

Asiaan! Mira tuli meille siis tosiaan lauantaina ja tehtiin paljon kaikkee jännää. Tai jos tarkkoja ollaa, ei tehty pahemmin mitää eikä tyylii edes poistuttu mun sängystä, mutta aika meni silti hirmusen nopeesti : D

Mira pelas Kingdom Hearts 2:sta, jossa mä olin jääny jumii. Sit se veti sen kohan vaa hetkessä läpi. Ja minä ku luulin, et vika oli huonosti kehitetyssä hahmossa 8> OLIN VÄÄRÄSSÄ, olen vain ollut huono. Joka ei kyllä ole yllätys. Se myös pelas Klonoa 2:sta, jossa myös meni kohan ohi, mihin ite olin jääny aikoinaa jumii : D Tosin mä autoin sitä pelaamaa ja pelastin sen kuolemalta monesti, joten kunniaa myös mulle. Siinä pelissä siis voi tavallaa pelata kaksinpelii, mut se toinen pelaaja pystyy vaa hypäyttää sitä hahmoo korkeelle. Mut hypäytin sen sit aina kuolemasta n__n

Leffoja katsottiin myös paljon. Katottiin Elektra, Dinot New Yorkissa, Anastasia, Pikku Tassu Maa aikojen alussa 3, Final Destination 4.. ööää. Ei taidettu muuta kattoo : D Paitsi sit DN Angelii vissii puolet. Siinä oli tyhmä silmälasipää ;n; Final Destination oli tollanen 3D leffa, tuli hienot pahvilasit leffan mukana. Mut sitä oli paska kattoo, joten siirryttii normaalii.

Ruoka oli myös osa elämäämme. Söimme paljon sipsiä ja äiti tilas meille kebabia n__n Viimenen tilaus piti laittaa puolelta ja me tilattii 25 yli. Hoho, oli vähän kiire, varsinki ku vaihoin mun pizzan loppuvaihees kebabii >'D

Tänää Mira lähti ja nyt elämäni täyttyy tyhjyydellä angst angst. Oli kuitenki kiva henkailla Kampissa ja Forumissa toi loppuaika. Onnistuttiin jopa eksymää Forumii. Ja Mira osti mulle tosi hyvän pehmiksen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen ;3;

Kuvasin paljon, koska halusin kokeilla, miltä tuntuu bloggaajan elämä, joka valokuvaa joka asiaa, mitä tekee : D En kyl jaksanu, mut tässä teille viisaita kuvia vielä!

Tähdet, tähdet..

Heyy, angstikauteni keskellä tapahtuu jotain kivaakin, nimittäin syysloma alko ja Mira tuli meille n__n Elviksenki pyysin yöks ja nyt Mira leikkiiki sen kans tuol nallella.

Katsottiin tänää unelmien paksua poikamiestä ja luultii, et toi on vika jakso, mut SE EI OLLUT. Toi on meiän vakkari TV-sarja, näkisitte kuinka paineissa Mira on, ku se haluu et sen suosikki voittaa :'D Okei, olen itsekin u__u

"Katsottiin" myös Elektra, joka oli BORING, joten keskityttiin ihan kaikkeen muuhun.

Yhessä vaiheessa, ku tulin huoneesee ni katoin iha oh my god ku marsujen häkki oli auki ja siellä oli vaan Maika ja mun huoneen ovi oli auki :'D Pelästyin, et Luna olis lyllyny huoneesta ulos ja katoin sängyn alle eikä se ollu siellä. Onneks se oli sit mun pöydän alla ni säästyin sydänkohtaukselta <3

Mut mentiin katsomaan tähdenlentoja! Iltasanomissa vissii oli ollu joku juttu, että niitä tänää näkyy, ni ajettii Aurinkolahden rantaa kattomaa. Mentii makaamaa portaalle ja katteltii taivaalle. Eka tähti oli ihan sairaan selkee ja se oli hidas, kirkas ja iso. Se oli nii nätti. Muut oli kamalan nopeita ja suurimman osan missasinki ja olen katkera Miralle, joka bongas niitä ihan koko ajan! En tajua ;n; No, itsekin näin niitä ihan kivasti.

Toi oli tosi kivaa, koska en ollu ennen nähny : D Ollaa joskus pienenä menty äidin kans kattelemaa pellolle, ku niitä olis pitäny näkyä, eikä niitä näkyny yhtäkää u__u Siitä jäi traumat, mut hyvä et lähettii nyt mukaa!

Nyt mennää jatkamaan illan viettoa! n__n



Kertaakaa en kyl toivonu, saati itkeny

Puoli vuotta ♥

Tosi hassuu kuvitella, et ollaan oltu Miran kanssa jo puol vuotta yhessä. Aika menee tosi nopee!

Harmittaa vaan, et mul on artblock ja oli koeviikko ni en saanu mitää lahjaa tehtyä. Yritin kyl kovasti :/

Tänää kuitenki syömää ja mä maksan ja voin vielä ostaa jonku lahjanki o3o

You're so beautiful

But that's not why I love you

I'm not sure you know

That the reason I love is

You

♥

Fail

Enkun koe alkoi loistavasti.

Aluks oli kamalia ongelmia istumapaikkojen kanssa, koska yks ihminen istu liian lähellä toista ihmistä ja sit oltii iha voi ei mihin sen voi siirtää. Sitte ku siihen oltii kulutettu 15 minsaa koeaikaa, meille vihdoin jaettii koepaperit. Just, ku kaikki oli saanu paperit, luokkaa tulee joku toinen ope ja on sillee "Öö tääl alkaa yo-koe 8O" ja meiän ope oli iha voi ei voi ei meiän pitää siirtyä. Meiltä kerättii paperit pois ja lähettii koulun aulaa, jossa oli luokka, mihin meiän piti siirtyä. No : D Siellä oli italian koe. Meiät jätettii sinne aulaa odottamaa, kun noi etti meille vapaata luokkaa. Meiät siirrettii lopulta liikuntasalii, mikä oli kunnol äänieristetty ja virallinen tila, ku se on ollu yo-kokeissa käytössä.

Laitettii kaikki tavarat luokan etee ja ope alko jakaa paperei taas. Olin sillee "Ehin kumittaa mun nimen jo pois" ja ope huus "MITÄ?!" ja olin iha ;n; enkä enää sanonu mitää. Sit ku tuli nimetön paperi olin sillee "Se on varmaa mun n___n"

Ku meil oli lopulta taas paperit jonku kännykkä piippas ja ope oli iha "KENELLÄ ON KÄNNYKKÄ?!". Joku sit totes siihe "...se on sun oma" ja oltii vähä höhö.

Se sali oli tosiaa ihan kamalan hiljanen ja äänieristetty. Niis pulpeteis oli kiinni sinitarral sellaset metalliset numerolaatat ja se mun laatta heilu inhottavasti aina, ku kumitin. Otin sen irti, siit kuulu ihan kamalan kova naps, joka kaiku siel ja ope mulkas mua. Olin sillee 8> ja meinasin alkaa nauraa. Sabotoin myös muiden rauhallista hiljasuutta yskäkohtauksilla. Koitin pidätellä aina ja sit näytti et sain jotai kouristuksii siel >'D

Ton siirtymisen takia meiän kuuntelu oli peruttu, joten pääs heti kotii, ku oli vaa tehny kokeen n__n

Koe meni iha jees, pitäs päästä läpi KAI. Muul ei oo välii.

Moi, meen nukkuu!

Wääwää

Nää kokeet alkaa oikeesti tunkee jo nenäst korvist suust silmist ovist ikkunoist ja joka reiästä ulos :'D Ei huvittais yhtää enää lukea. Enkku ja mantsa viel, jospa nyt edes tosta enkusta suoriutusin. Siinä vaan on se, et toi ope kuulemma tekee vaikei kokei ja kielis pitää saada puolet oikei, et pääsee läpi. Toivottavasti tos mantsas on joku alhane raja sentää.

Pääsin kuitenkin hermolomalle Miran luokse pe-la ja siellä oli tosi kivaa. Oli kiva olla ajattelematta koulua hetken. Taisi pelastaa mun mielenterveyden tuo. u__u

Nyt kyl on taas huono fiilis ku masentaa et mitkää mun suunnitelmat tai toiveet ei koskaa mee sillee, ku haluis. Tyydyn toki siihen, mitä saan ja arvostan sitäkin, mutta olisha se kiva et joskus menis sillee ku haluisin. Tosin, mun haluamiset on aina kovin liioteltuja, että >''DD Samaten koo oo uu äl uu perseilee mulle.

Olis muuten kiva, et mul olis joka postaukses jotai kuvia, mutta ku en enää piirrä ni piirustuksii ei saa ja tuntus tyhmält olla kokoaja vaan valokuvaamassa, mitä teen. Voin ottaa kuvan siitä, mitä teen nyt ni tästä tulee mielenkiintoisempi!