Ei ole nyt pari viimesintä päivää ollu mukavia oikee oikee. Sain eilen ahdistus/paniikki/mikälie kohtauksen koulussa taas pitkästä aikaa ja menin vaa tärisee jonnekki perimmäisee nurkkaa, minkä keksin ja ootin siel sit et välkkä loppuis, et uskaltasin kävellä mun kaapille hakee takin ja lähtee kotiin. Koska olin vakuuttunut siitä, että varmasti jokainen ihminen tuijottaa mua ja nauraa mulle ja dissaa, ni en halunnu mennä sen väkijoukon läpi. Sit en ees meinannu saada kaappii auki ja tuntu et siitäki mul naurettais.
Tänää kyl ihan vähä paremmat fiilikset, tai ainaki oon enempi apaattinen ku sillee... aktiivisesti murheissani. Vaik olen huomannut nyt erilaisia ongelmia, mistä en nyt täs haluu puhuu. Ylläri, minäkää en kaikkea vollota avoimesti koko maailmalle :'D
En ees tiedä miks teen noin. Ja onks kivaa, ku angstaan vaa? Paitsi et eihä täs oo ku kaks merkintää ankstii, ku muistin et poistin sen yhe. Mut muuta ei ole nyt tiedossa, anteeksi. Ei ole syytä olla ilone enää.
Angst angst byhyy minä angst
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti