Kaikki varmasti tietää miltä tuntuu, kun mielessä pyörii vaan yks asia. Ei voi ajatella mitään muuta. Sitä ei voi sulkee mielen ulkopuolelle, vaikka kuinka koittais keksii kokoajan tekemistä, jottei ajattelis sitä. Mun mielestä ihmisen hyvinvoinninkannalta olis paljon tärkeempää, että pystys sulkemaa halutut asiat mielestä sellasee laatikkoo ja jättää sinne ja mennä avaa sen laatikon, mikäli tulee tarve. Mutta ei, meille on sensijaan annettu jotain niinkin tarpeellista, kuin säärikarvat.
Siis what the fuck. En koe, että mulla olis oikeutta olla "masentunu" (en siis ole masentunu, vaan masentaa) mut silti tää olo ei lähe pois ja tekee mieli itkee, mut en enää pysty siihenkää. Miten puran oloani nyt, etten ihan sekoais. Tekee vaa kokoajan mieli nukkuu, koska ainaki mun unissa oon vielä onnellinen. Kuinka kliseetä. Gaah. Miks mun unelmat ei koskaan toteudu. Vituttaa kattoo, ku ihmiset on ah niin onnellisia. Tosin en tykkää myöskään, jos ihmiset on surullisia, et ei sen puolee :'D
On muute sekava tilanne. Tiedän, mitä haluan, mut tiedän et se ei oo myöskää parasta kenellekkää. On se kiva, ku osaa ajatella loogisesti </3 Tai ajatella ollenkaa. Tekis mieli lähtee netistä kokonaa, et pääsisin ainaki joistai ongelmista eroo, ja hommaa sen elämän, mistä kaikki puhuu ni ei ainakaa tarvis murehtii jotai juttui.
Koita tässä nyt lukea ruotsin sanoja, ku ajatukset pyörii muual.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti